|
|
In Memoriam - Inferno (1986-1998)
i. Argwohn II e. Corina ei. Columbus
Totu siihen, että joudut luopumaan,
totu viimeisiin hetkiin, niiden kipuun,
totu siihen että se mistä olet luopunut
sittenkin hetkeksi palaa.
Totu siihen että vain hetkeksi.
Totu siihen
Pentti Saaritsa
Pieni suuri Hevonen, joka opetti niin paljon ja antoi niin paljon.
Vieläkin muistan ne yhteiset päivät, kisamatkat ja valmennukset, maastolenkit, sen yhteisen ajan.
Liian lyhyeen loppui taival tuon suurenmoisen hevosen kanssa.
Tuntemistani hevosista se oli vaikein, mutta kun opin Fernon tuntemaan niin kaikkensa se antoi ja oli meille maailman kiltein.
Ferno opetti hyppäämän, se ei kieltänyt, sovitti askeleet kohdilleen, ja HYPPÄSI.
Kenttäkisoissa se oli omimmillaan rohkeutensa ja laukkansa ansiosta.
Mutta aina tulee hetki, jolloin on hyvästeltävä rakkaansa.
Meille se tuli liian yllättäen ja aivan liian äkkiä. Aika parantaa haavat, mutta Inferno pysyy sydämessä ja mielessä aina.
"Kun minun rakkaani lähti, tuuli raivosi puitten yllä, minun suruni halkaisi taivaan ja kyyneleeni polttivat maan.
Kun minun rakkaani lähti, hän puhalsi pilvet mennessään, ja aurinko paistoi kirkkaana.
Kun minun rakkaani silmistä katosi valo, viimeiseen huokaukseen sortui minun sydämeni.
Minun huutooni rakkaani lähti.
Pilvi, kesäpilveksi lensi.
Kuiskasi hiljaa, hiljaa
minä menen nyt."
Inferno kuiskaa Lupulle salaisuuden
|
